HISKI SALOMAAN SYNTYMÄKODIN MUISTOMERKKI

Hiski Salomaan (Hiskias Mötön) äiti Anna-Leena Tanelintytär Möttö oli alun perin kotoisin Haukivuorelta. Hän muutti sisarensa luo Kangasniemelle hieman alle kaksikymmenvuotiaana. Anna-Leena oli ammatiltaan kyläräätäli. Hän kierteli talosta taloon tehden alaansa liittyviä töitä ja viipyi matkoillaan usein pitkiäkin aikoja.

Anna-Leena oli myös taitava rukinkäyttäjä ja hän kehräsi lankoja, kutoi kankaita ja ompeli viimeisteltyjä vaatteita niin omaan, kuin muidenkin tarpeisiin.

”Ku annansilmä ja auringonkukka
ne ikkunalaudalla kukki,
hämyhetkinä hiljaa se hyrähteli
tuo äitini vanha rukki.”

Möttöjen sukua oli asunut Kangasniemellä pitkään. Sukuhaara oli kuitenkin pikkuhiljaa kuihtunut, päätyen kylän laitamille. Hiskin kaukainen sukulainen Kasper Möttö oli kuitenkin 1800-luvulla toiminut kylän lääkärinä. Hänellä ei tosin ollut minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta, mutta hän osasi lukea ja kirjoittaa. Hän oli taikauskoinen parantaja, jonka yksi suosikkilääke oli viina. Lääkäri Mötöstä liikkui myös huhuja, että hän haki Kangasniemen hautausmaalta ihmisluita parantamistarkoituksiin.

Anna-Leena Möttö asui sisarensa ja tämän miehen talossa, Tipsalon torpassa, pirtin seinää vasten sijainneessa pienessä savutuvassa. Siellä Hiski näki päivänvalon 17.5.1891. Hänen äitinsä Anna-Leena oli tuolloin 41-vuotias, saadessaan ainoan ja aviottomana syntyneen lapsensa. Äiti oli Hiskille tärkeä ja rakas, mikä näkyy myöhemmin selvästi hänen lauluissaan.

Anna-Leenan raskautta sisarensa aviomiehelle Ananias Romolle ei voida pitää kovin suurena yllätyksenä. Ihmeellistä ei ollut myöskään se, että Anna-Leena jäi Hiskin syntymän jälkeen asumaan saman katon alle sisarensa perheen kanssa. Vallinneissa olosuhteissa asia ei ollut edes poikkeuksellinen.

”Ei tämän pojan koti suurempi ollu
ku kartanon koirankoppi,
vuan se oli mulle niin hellä ja nätti
ja ainoa rauhan soppi.”
– Pentti Saloranta: Taattoni maja (san. & säv. Hiski Salomaa)


Hiski Salomaan syntymäkodin paikalla olevat rakennukset. Kuva: Sari Tulla.

1880-luvun lopulla Kangasniemellä oli suoritettu piispantarkastus, joka ei ollut kovin mairitteleva. Kirkkoherra totesi, että joka kahdeksas lapsi oli avioton ja ”juoppous, salakapakointi, salapoltto ja petollisuus” eivät olleet lainkaan harvinaisia. Jopa paheksuttiin, että eräässä Romojen suvun talossa oli ilmeisesti pidetty pitkään kievaria.

Hiski kulki äitinsä mukana räätälintöissä. Vartuttuaan hän alkoi auttaa äitiään kykyjensä mukaan. Ensin hän hoiti yksinkertaisia askareita, kuten pyöritti ompelukoneen kampea, mutta lopulta osasi leikata jo kaikki kankaat.

Koulunkäyntiä pidettiin vielä 1900-luvun alussa melko tarpeettomana, sillä koettiin, että se ei antanut kunnon eväitä todelliseen elämään. Lapset olivat tuohon aikaan hyvin tärkeänä apuna talon töissä, erityisesti elonkorjuun aikaan. Tosin köyhimpien talojen lapsia lähetettiin kouluun sekä ylläpidon että paremman elämän toivossa.

Luusniemellä ei vielä vuonna 1896 ollut koulua. Tämän vuoksi Hiski kävi kahden kuukauden mittaisen kiertokoulun opettajanaan Elisa Räty. Hiski saavutti luku- ja kirjoitustaidon perusteet tuona aikana ja ne osoittautuivat myöhemmin hänen elämässään hyvin tarpeellisiksi taidoiksi. Rippikoulun hän kävi myös samoihin aikoihin.

Hiski sepitteli laulujen sanoja sekä pieniä ivakertomuksia paikallisista ihmisistä jo 1800-luvun viimeisinä vuosina. Hänen nokkeluutensa perustui luontaiseen tarinaniskemistaitoon. Hänellä oli myös taito analysoida ympäröivää maailmaa.

Nuori Hiski asui Kangasniemellä. Hän ei ollut riittävän vanha lähteäkseen vielä maailmalle, rakasti vakavamielistä äitiään ja oli luonteeltaan vilkas sekä levoton. Kun miltei kaikki asiat hänen elämässään muuttuivat, hänen tilaisuutensa lähteä valtameren taakse tuli. Äidin kuolema tarkoitti sitä, ettei Hiskillä ollut enää oikeaa kotia, vaan hänestä tuli ikuinen kulkuri.

”Taattoni maja oli matala ja pieni
ja porrasta siin oli kaksi,
kun läksin mä taattoni porraspuulta
tän maailman kulkijaksi.”

Hiski piti Amerikkaa pelkkänä työmaana ja Suomea kotimaanaan. Tämä näkyy vahvasti Hiskin lauluissa, joissa elävän arjen ihmiset ovat tärkeämpiä kuin maailmanpoliittiset melskeet. Hiskin toiveena oli vielä palata Suomeen, mutta se toive ei koskaan toteutunut. Hän kuoli Amerikassa 7.7.1957


Salomaan syntymäkodin muistomerkki. Kuva: Sari Tulla.

Hiski Salomaan kodista on jäljellä pala kivijalkaa ja talli. Kangasniemen Kotiseutuyhdistys pystytti muistokiven vuonna 1979 Hiskin syntymäkodin paikalle. Muistokivenä on torpan porraskivi. Vuonna 2010 muistokivelle istutettiin ranskanruusu ”Iitin Tiltu”.

Pentti Saloranta: Talvella maa oli valkoinen (san. & säv. Hiski Salomaa)

Lähteet.

Kangasniemen kotiseutuyhdistys.
Pitkänen, Silja & Sutinen, Ville-Juhani 2011. Värssyjä sieltä ja täältä: Hiski Salomaan elämä ja laulut. Helsinki: Teos.