Isollavihalla tarkoitetaan suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikaista Venäjän miehitystä Suomessa vuosina 1713–1721. Siitä käytetään myös nimitystä venäläisen ylivallan aika.

Ensimmäinen venäläisten miehitys Kangasniemellä jäi lyhytaikaiseksi. Suomen sotavoimien ylipäällikkö, kenraali C. G. Armfelt, lähetti talvella 1713–1714 joukon kaukopartioita häiritsemään vihollisia ja kokoamaan karanneita sotamiehiä lippujen alle. Kapteeni Pietari Långströmin johtama 120-miehinen joukko yllätti 25.1.1714 Kangasniemen kirkonkylään majoittuneet 80 venäläistä. Venäläisillä oli tarun mukaan ollut kellotapulissa vartija, mutta hänet tehtiin vaarattomaksi ennen kuin hän ehti varoittaa tovereitaan.

Venäläisten pääjoukko oleili ilmeisesti pitäjäntuvassa, ja heidät teljettiin sinne. Muuten lienee vaikea selittää sitä, että suomalaiset menettivät taistelussa kaatuneina vain yhdeksän miestä, joiden joukossa oli kapteeni Karjander. Venäläisistä surmansa sai 51 miestä, ja 19 joutui vangiksi. Pitäjäntupaan suljetut (tai sulkeutuneet) sissit pitivät sitkeästi puoliaan, kunnes tarinan mukaan he sytyttivät rakennuksen palamaan.

Kangasniemi vapautui hetkeksi miehittäjistä, mutta vajaata kuukautta myöhemmin koko Suomen kohtalo ratkaistiin Napuen taistelussa, ja raskas isonvihan aika alkoi. On selvää, että venäläiset kirkonkylän kahakan jälkeen menettelivät entistä armottomammin. Myöskin suomalaisten sissien maine on kansantarinoissa sangen huono.

Venäläisten hallinnon päähuomio kohdistui Kangasniemellä, kuten epäilemättä muuallakin Suomessa, verojen ja muiden suoritusten hankkimiseen valloitetusta maasta. Jonkinlainen aavistus kyseisen ajan menettelytavoista on vuoden 1730 laamanninkäräjäin tuomiokirjassa. Kantokirjuri Johan Tujulin myöntää siinä avoimesti lyöneensä Tiiholan isäntää kepillä, koska tämä oli kätkenyt viljaa, jota oli kannettava venäläiselle everstille. Kyseinen toiminta ei tuona aikana ollut mitenkään poikkeuksellista.

Muistomerkki pystytettiin vuonna 1974

Kangasniemen kotiseutuyhdistys pystytti 27.1.1974 isonvihan aikaisen taistelun muistomerkin Kangasniemelle. Idean isänä oli kotiseututyön ystävä ja Kangasniemen kotiseutuyhdistyksen hallituksen jäsen Vilho Hokkanen. Hän oli saanut idean muistomerkin hankintaan niinä aikoina, kun Kangasniemen historian ensimmäinen osa valmistui. Silloin hänellä ei ollut kuitenkaan paljon vapaata aikaa, joten asian toteuttaminen mahdollistui, kun hän oli luopunut Revonmäen talon pidosta ja siirtynyt viettämään eläkepäiviä kirkonkylälle.

Muistokivessä on teksti:

”Isonvihan aikana 25.1.1714 yllätti tällä kummulla Kapt. P. Långströmin 120-miehinen sissiosasto 80- miehisen venäläisjoukon, josta 51 sai surmansa ja 19 joutui vangiksi. Suomalaisia kaatui 9 mm. varapäällikkö Karjander. Kangasniemen kotiseutuyhdistys 1974.”

Teksti on kuparilaatalla, johon kirjaimet on kiinnitetty fosforikuparilla. Käsistään taitava Vilho Hokkanen (72 v.) valmisti tarvittavat 216 kirjainta 3–4 tuuman kuparinauloista hitsaamalla.

Kirjainten kiinnittämisessä kuparilaattaan Vilho Hokkasta avustaa kansalaiskoulun metallitöiden opettaja Pekka Pukkila. Kuva: Helvi Ojala Savon Sanomat 12.1.1974.