Ensimmäisen ja toisen kirkon muistomerkki

Harmaagraniittinen vaatimaton muistokivi Kangasniemen seurakunnan vanhalla hautausmaalla kertoo paikkakunnan kirkkojen vaiheista. Se kertoo korutonta kieltään niistä vaikeuksista ja koettelemuksista, mitä seurakunta sai kokea perustamisensa alkuvuosisadoilla. Seurakunta oli suuri ja se tarvitsi Herran huonetta.

”Katso Herran sijaa ihmisten keskellä.”

Ensimmäisen ja toisen kirkon muistomerkki Kangasniemen vanhalla hautausmaalla. Kuva: Sari Tulla.

Kangasniemen ensimmäinen ja toinen kirkko

Kangasniemen seurakunnan historiaa rovasti Matti Tukia on tarkastellut seuraavasti:

”Suuren suuri on ollut se kehityksen pyörähdys meidän hyväksemme siitä alkaen, kun täällä kirkkokansa Herran huoneeseen kokoontui vihkiäisjuhlaansa tammikuun 1. päivänä 1815, puhumattakaan niistä oloista, jolloin ensimmäisen kirkon peruskiveä Kangas-nimiselle niemelle paikoilleen asetettiin.”

Kangasniemi sai nimensä ensimmäisen kirkon paikasta. Sillä jo ennen ensimmäistä kirkkoa, Kangasniemen kuuluessa Pieksämäen seurakuntaan, oli Kangasniemellä rukoushuone tai kappeli Kangasniemi-nimisellä paikalla, jossa Pieksämäeltä tulevat papit silloin tällöin saarnasivat. Myöhemmin, kun pitäjään perustettiin seurakunta ja rakennettiin ensimmäinen kirkko, Kangasniemi-nimi yleistyi koko pitäjän nimeksi. Voidaankin siis todeta, että kirkko yhdisti pitäjän ja antoi sille nimeksi Kangasniemi.

Kangasniemen ensimmäinen kirkko oli muodoltaan pitkäkirkko ja se valmistui vuonna 1659. Kirkon rakentaja toimi Nisius Martinpoika Fränti. Kirkko oli lähes valmis, kun eräs nainen murhasi kirkon rakentajan tämän nukkuessa.

Kellotapuli valmistui vasta vuonna 1680. Ensimmäisen kirkon kalusto oli hyvin vaatimaton. Kirkossa oli vain kirkkoherran lahjoittama messukaapu ja -paita. Virsikirjakin hankittiin myöhemmin. Vuonna 1642 oli ilmestynyt ensimmäinen suomenkielinen Raamattu. Seurakunta velvoitettiin hankkimaan se ensi tilassa. Sen hankkimiseen käytettiin noin puolet silloisesta kirkon kassasta.

Kirkon ja kellotapulin ympärille perustettiin hautausmaa, jotta seurakunnan vainajat voitiin haudata siunattuun maahan. Varakkaampia vainajia, kuten säätyläisiä ja kirkonpalvelijoita, haudattiin myös kirkon alle. Vuoden 1772 jälkeen vainajia ei enää haudattu kirkon alle, vaikka tapa kiellettiin asetuksella vasta 50 vuotta myöhemmin.

Vainajia haudattiin myös ilman papiston apua kalmistosaariin ja -metsiin. Pitäjä oli laaja ja tiet olemattomia, joten kesäaikana vainajat haudattiin väliaikaisesti talvikelejä odottamaan. Usein väliaikainen hauta jäi kuitenkin viimeiseksi leposijaksi.

Kalmistopaikkoja on Kangasniemellä ollut ainakin Ylemmäisen Ruumissaari, Kutemajärven Neronsaari ja todennäköisesti myös Makkolan Kirkonkangas. Vuonna 1723 piispantarkastus velvoitti papit lopettamaan tämä ”pakanallinen iljettävyys”.

Jumalanpalvelukset toimitettiin alusta alkaen suomen kielellä. Kangasniemeläiset olivat hyvin laiskoja tulemaan kirkkoon, niinpä pitäjäläisiä alettiin sakottaa kirkossakäymättömyydestä vuodesta 1659 alkaen. Määräys kirkossakäynnistä uudistettiin v. 1661 ja vuonna 1683 se määrättiin talokohtaiseksi. Rippikirjojen pito aloitettiin 1670-luvulla.

Ensimmäinen kirkko rappeutui vähitellen. Vuoden 1724 rovastintarkastuksessa todettiin, että seurakuntalaiset löivät laimin kirkon korjauksen. Vuonna 1728 todettiin katon vuotavan solkenaan, ja kirkon olevan mätänemistilassa.
Kangasniemen toisen kirkon rakentaminen aloitettiin todennäköisesti vuonna 1745, ja jo samana vuonna kaikki 26 hirsikertaa olivat valmiit. Rakennusmestarina toimi August Sorsa. Rakennustöiden viimeistely kuitenkin kesti, koska rakennusmestari Sorsaa rangaistiin salavuoteudesta pari kertaa, ja rangaistukseen kuului ilmaista työntekoa. Vuonna 1748 Sorsalle myönnettiin kuitenkin lisäpalkkio, jotta kirkosta puuttuvat penkit, kaiteet, kuorin ovi ja sen koristus sekä kirkon portit valmistuisivat.

Vuonna 1765 valmistuneen kellotapulin pitäjäläiset rakensivat suurimmaksi osaksi kirkonkassan varoilla. Vuonna 1772 hankittiin uusi, lähes kahdenkymmenen leiviskän (n. 170 kg) painoinen kirkonkello.

Kirkkorakennus päätettiin vakuuttaa tulipalon varalta 7.12.1806 Tuomiokapitulin kehotuksen mukaan. Vain vajaa kaksi vuotta myöhemmin 21.8.1808, jolloin koko Suomen kansa pakotettiin vannomaan uskollisuudenvala Venäjän hallitsijalle, kirkko, kellotapuli ja kaikki esineistö, kirkkoviiniä lukuun ottamatta paloivat maan tasalle.

Alkusoitto: musiikkia näytelmästä Korpiprofeetta (Ilari Hämäläinen)

Toisen kirkon ristinmuotoinen kivijalka on säilynyt Kangasniemen vanhalla hautausmaalla. Kuvassa nurkkakivi. Kuva: Tuija Hokkanen.

Heti kirkon palon jälkeen päätettiin, että jumalanpalvelukset pidetään väliaikaisesti pitäjän viljamakasiinissa. Rovasti Molander lähti 25.8.1808 Mikkeliin pyytämään siihen lupaa. Lupa myönnettiin, mutta samana päivänä viljamakasiini paloi. Tämän tulipalon jälkeen jumalanpalvelukset päätettiin pitää käräjätalossa, mutta sekin tuhoutui tulipalossa.

Näistä tulipaloista, samoin kuin kirkon palosta, alettiin epäillä tunnettua kiihkomielistä Elias Hännistä ja hänen kannattajiaan. Tämä maallikkosaarnaaja oli kiihottanut kuulijoitaan kääntymään esivaltaa ja lakeja vastaan, tuomiten myös tuomarit, papit ja kirkot. Hännisen toiminta oli herättänyt huomiota, mutta hänen oppinsa oli saanut seudulla myös jonkin verran kannatusta.

Erityisesti Elias Hännisen oma ennustus kirkon palosta sekä makasiinin palosta kohdistivat epäilykset ennustajaan ja hänen kannattajiinsa. Hänninen ennusti myös pappilan palon, mikä sai aikaan koko vuoden kestävän pappilan rakennuksen vartioinnin. Syyttäjä haastoi Elias Hännisen ja hänen lähimmät kannattajansa oikeuteen. Oikeusprosessista muodostui pitkä, sillä asiaa käsiteltiin vuoden 1809 talvikäräjillä, kaksilla ylimääräisillä käräjillä ja vielä vuoden 1809 syyskäräjillä. Kihlakunnanoikeus lykkäsi asian hovioikeuden käsiteltäväksi ja Elias Hänninen vietiin Heinolan kuritushuoneelle. Yleinen mielipide piti Hännistä syyllisenä tuhopolttoihin. Hännisen maine maallikkosaarnaajana meni, ja vapauduttuaan vuonna 1817 hän muutti Laukaaseen ja vuonna 1838 takaisin Kangasniemelle. Tämän jälkeen hän esiintyi hillitymmin, aiheuttamatta julkista pahennusta.

Saarnamies Elias Hännisen ajoista kertovaa musiikkinäytelmää Korpiprofeetta esitettiin Kangasniemellä 2004.

LÄHTEET
Kangasniemen seurakunta, 2014. Kotikirkkoni; 200-vuotias kangasniemeläinen. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy.
Kangasniemi sai nimensä ensimmäisen kirkon paikasta. 1968. Keskisuomalainen 17.9.1968.