Reinhold von Beckerin muistomerkki

Sotkalintu

Kuva: Sari Tulla

Sotkalintu on Kangasniemellä syntyneen suomen kielen ja historian tutkijan, professori Reinhold von Beckerin kunniaksi pystytetty muistomerkki. Kangasniemen kunta tilasi teoksen Veikko Haukkavaaralta, ja se paljastettiin Kalevalan juhlavuonna 1985. Kivisten munien päälle taottu sotkalintu tuo esille Kalevalan luomistarun. Teos kuvaa sekä Kalevalan että koko suomen kielen syntyä ja ”lentoon lähtöä”.

Reinhold von Becker

Reinhold syntyi vuonna 1788 Kangasniemen Kutemajärven Paappalassa, Anders von Beckerin ja Anna Sofia Sundströmin toiseksi lapseksi. Lahjakas Reinhold aloitti koulunsa Kuopion Triviaalikoulussa, mistä hänen koulutiensä jatkui Porvoon lukion kautta Turun yliopistoon. Hän opiskeli sekä matematiikkaa että myöhemmin historiaa. Historian dosentin arvonimen Reinhold sai vuonna 1813. Historian professorin viransijaiseksi Turun yliopistoon hänet nimitettiin vuonna 1816.

Reinhold von Becker julkaisi ja toimitti vuosina 1820–1822 Turussa ilmestynyttä Turun Wiikkosanomat -lehteä, joka oli toinen suomenkielinen sanomalehti.

Reinhold von Becker piti kotipuolensa kieltä täyteläisempänä ja säännönmukaisempana kuin länsisuomalaista ja katsoi onnettomuudeksi sen, että ensimmäiset suomenkieliset kirjat oli kirjoitettu ”Ranta-Suomalaisten kielellä”, johon vielä tungettiin ruotsista ja latinasta liikoja puukstaavia. Liikoihin puukstaaveihin kuului myös d, ja sen hylkääminen lisäsi huomattavasti kohua, joka Reinhold von Beckerin kielenkäytöstä nousi. Hänen toiminnalleen oli kuitenkin ominaista kohtuullisuus ja jo lehtensä toisessa vuosikerrassa hän kirjoitti:

”…kun minä tähän asti olen kokenut tehä tutummaksi Ylimaan kielen partta ja perustaa sen kirjoitusta, niin paljon kuin siihen tottumattomain Ranta-Suomalaisten suhteen on tainnut tapahtua, mielin minä nyt kohta alkaa sovittaa sitä yhteen vanhan kirjakielemme kanssa, niin paljon kuin kielemme selvä järjestys ja luonto myöten antaa.”

Tästä lähtien Becker siirtyi käyttämään d:täkin.

Vaikka Becker oli toisaalta murteiden taistelun varsinainen alkuunpanija, toisaalta hän aloitti murteiden yhteensulauttamisen. Becker ei halunnut kirjakielen savolaistumista, vaan hän toivoi itämurteita käytettävän kirjakielen kehittämisessä siltä osin, kun niiden käyttämät ilmaisut olivat turmeltumattomampia ja oikeampaa kielimuotoa. Toisaalta hän kuitenkin kannatti selkeitä kansankielisiä ilmauksia.

Reinhold von Becker haki vuonna 1833 Helsingin Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston historian professorin virkaa, mutta siihen valittiin kuitenkin häntä nuorempi ja kokemattomampi Gabriel Rein. Reinhold von Becker sai professorin arvonimen vuonna 1834.

Kuva: Sari Tulla.

Kangasniemeläinen Teatteri Ilona on näytelmissään kuvastanut menneitä aikoja monin eri tavoin. Tässä otteita teoksesta Kalevala soikoon (2006).

Unimusiikki: säveltänyt Ilari Hämäläinen

Reinhold von Becker toimi senaatissa ainoana suomen kielen kääntäjänä, ja juuri tässä tehtävässä hän törmäsi uusiin käsitteisiin, jolla ei ollut suomenkielistä vastinetta. Tämän vuoksi hän rikastutti kieltämme monilla uudissanoilla, joista mainittakoon esimerkkinä keksintö, kirjakieli, kokemus, lukio, sanomalehti, sivistys ja vuosikerta. Voidaankin siis todeta, että sivistys on lähtöisin Kangasniemeltä. Lisäksi Becker julkaisi vuonna 1824 ensimmäisen Suomen kieliopin, Finsk Grammatik, joka vakiinnutti ratkaisevasti suomen kielen oikeinkirjoitusta.

Becker harrasti myös kansanrunoutta ja hän teki pitkän runonkeruumatkan vuonna 1819. Keräämiään runoja hän julkaisi Turun Wiikkosanomissa ja näin alkoi hahmottua kuva Väinämöisestä. Sanotaankin, että hänen varhainen tutkielmansa Väinämöisestä – Esi-Kalevala – innoitti Elias Lönnrotin Kalevalan kokoamiseen. Lönnrot sai siis Beckeriltä väitöskirjansa aiheeksi Väinämöisen, ja hän toimi myös esimiehenä Lönnrotin väitöstilaisuudessa. Kalevalan juuretkin ovat siis lähtöisin Kangasniemeltä.

Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen,
tuli sotka, suora lintu,
lenteä lekuttelevi etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.

Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät,
ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.

Liitelevi, laatelevi, arvelee, ajattelevi:
Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani,
tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani.

Niin silloin ve’en emonen, veen emonen ilman impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta,
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.

Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse,
keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä,
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi;
siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa,
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.

Reinhold avioitui v. 1822 Carolina Idestamin kanssa ja heille syntyi kolme lasta: Frans Josef s. 1823, Adolf s. 1831 ja Carl Hugo s. 1834. Reinhold von Becker kuoli vuonna 1858 ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Becker -suvun hautakivi on Kangasniemen vanhalla hautausmaalla.

Becker –suvun hautakivi. Reinhold von Becker teki näkyvimmän elämäntyönsä ennemminkin suomen kielen uutterana kehittäjänä ja uudistajana kuin historioitsijana. Kuva: Sari Tulla.

Veikko Haukkavaara

Veikko Haukkavaara (3.10.1921–4.8.2004) oli tamperelainen itseoppinut kuvataiteilija, joka tuli tunnetuksi pilapiirroksistaan sekä metallinpaloista hitsatuista, usein eläinaiheisista, veistoksistaan.

Haukkavaara aloitti vuodenvaihteessa 1944–1945 työskentelyn lentokoneasentajana Tampereella Valmetin lentokonetehtaalla. Hän oli kiinnostunut myös piirtämisestä.
Haukkavaara kävi taidenäyttelyissä, hankki taidekirjoja ja harjoitteli piirtämistä sekä taidegrafiikan menetelmiä Tampereen työväenopistossa. Tampereen taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä v. 1953 oli mukana ensimmäistä kertaa myös Haukkavaaran teos, puupiirros Lumenajajat.

Haukkavaara piirsi kuvituspiirroksia ja pilakuvia Aamulehteen ja Kansanlehteen. Ensimmäiset kuvat julkaistiin 1940-luvun lopulla.

Vapaaksi kuvanveistäjäksi Haukkavaara ryhtyi vuonna 1971.

Lähikunnista löytyvät myös seuraavat Veikko Haukkavaaran teokset:
Pieksät rakentaa, 1984, Pieksämäki
Kaakanat, 1987, Leppävirta
Isäntämieskukko, 1992, Joutsa

Lisätietoja: veikkohaukkavaara.info

Lähteet:
Manninen, Ohto 1989. Historioitsija Reinhold von Becker. Bibliophilos 4:1989, 10-13.
Markkanen, Erkki 1988. Reinhold von Becker – unohdettu apulainen. Becker-seminaari 17.9.1988.
Kalevala 1975. 15.p.
Lauerma, Petri 2015. Autonomian ajan säädössuomentajat. Kielikello 4:2015.
veikkohaukkavaara.info