Kangasniemen keskustassa oleva puistoalue tunnettiin aikaisemmin Keskuspuistona. Aloitteen Kangasniemen ensimmäisen puiston perustamisesta teki Kangasniemen kunnanlääkäri Mandi Karnakoski jo 1910-luvulla. Puistoaluetta kehitettiin 1950-luvulla puutarha-arkkitehti Katri Luostarisen antamien ohjeiden mukaan. Puistoon istutettiin vaahteroita, lehmuksia ja pensaita. Otto Mannisen seura teki aloitteen vuonna 2000, että Kangasniemelle tulisi saada Anni Swanin tie. Tietä ei tullut, mutta sivistyslautakunta päätti nimetä Keskuspuiston Anni Swanin puistoksi. Miksi? Kuka on Anni Swan?

Anni Swan

”…sadut ovat kivijalka, jolle on hyvä rakentaa ja jolle täytyisikin rakentaa. Lapsille se on välttämätön ja aikuisille perin tarpeen. Oikean, hyvän sadun lapsi elää ja aikuinen ymmärtää.”

Tammikuun 4. päivänä 1875 syntyi Emilia ja Carl Gustav Swanin säätyläisperheeseen seitsemäs tytär. Pienokainen sai nimekseen Anni Emilia. Myöhemmin häntä kutsuttiin myös lempinimellä Nanna. Kaikkiaan Swanin perheeseen syntyi yhdeksän tummakutrista tytärtä, joita myöhemmin kutsuttiin mustiksi joutseniksi.

Anni sai viettää varhaislapsuutensa maaseudulla. Kotimetsä oli Annille tärkeä ja siellä hän viihtyi tuntikausia metsäpolkuja kierrellen. Anni kirjoitti ensimmäisiä satujaan mielikuvitusolennoista jo seitsemän vanhana.

”Olin onnellinen lapsi, lähempänä luontoa kuin ihmisiä. Siinä iässä, jolloin pikku tytöt mieluummin leikkivät sisartensa tai leikkitoveriensa kanssa sisällä huoneessa tai pihamaalla, samoilin minä ypöyksin syviä metsiä, kiipesin harjuille ja laskeuduin alas notkoihin – lukkoihin. Tai istuin metsäkeinussa uneksien, lauleskellen.”

Annin Swanin kaunokirjalliset kuvaukset sisältävät tarkkoja aistikokemuksia ja tunnelmointia, luonnon kuuntelua ja havainnointia. Niissä mieli herkistyy luonnon kauneudelle…

Swanin metsä oli salaperäinen ja myyttinen, suuria henkiä ja yliluonnollisia olentoja, haltioita, peikkoja ja menninkäisiä vilisevä paikka. Herkkäkorvainen kuulee kuiskeen ja laulun. Anni oli sellainen, tunteikas ja herkkä luonnon aistimuksille.

”Pääasia on, että ihmisellä on satusilmät! Sellaiset, että hän näkee maailman omalla ihanalla tavallaan, aivan toisin kuin miltä se näyttää kenen tahansa silmin.”

Anni Swanin ja kangasniemeläisen Otto Mannisen polut kohtasivat todennäköisesti Mikkelissä 1892. Otto oli tuolloin Mikkelin klassillisen lyseon ylimmän luokan priimus, mutta hänen koulunkäyntiolosuhteensa olivat haasteelliset; hän oli kotoisin maaseudulta Kangasniemeltä ja hän antoi yksityisopetusta iltaisin elättääkseen itsensä.

Anni Swan haaveili jo varhain taiteilijan urasta. Säätyläisperheen tyttärenä hän kasvoi kirjojen vaikutuspiirissä. Vuonna 1896 Anni kirjoitti ensimmäisen pienoisnovellinsa ”Hetkinen hämärää”, joka julkaistiin Uudessa Suomettaressa 1.8.1896 nimimerkillä Jukka.

Varhaisimpia satujaan Anni Swan julkaisi lastenlehdissä. Teuvo Pakkalan toimittamassa ja Otavan kustantamassa Joulukontti –lastenlehdessä julkaistiin Swanin  ”Satu Marja Kaisasta karhunpesässä” vuonna 1901. Vuonna 1923 Anni alkoi toimittaa WSOY:n kustantamaa Sirkka-lehteä.

Erään haastattelijan kysymykseen ”millaista on toimittaa lasten lehteä”, Anni Swan vastasi:

Se on kuin sukeltaisi puhtaaseen veteen. Maailmassa on niin paljon ikävää, eripuraisuutta ja levottomuutta, että on hyvä tuntea edes yksi maailma, jonne voi pujahtaa ikävyyksiä pakoon. Se on lastenlehden toimitus. –Sirkan kautta voin elää jälleen siinä maailmassa, joka on minulle lopultakin kaikkein rakkain, lasten omassa maailmassa.

Anni opiskeli Jyväskylän seminaarissa ja valmistui kansakoulunopettajaksi toukokuussa 1900. Ensimmäisen opetustehtävänsä hän aloitti v. 1901 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Annin ensimmäinen satukokoelma ”Satuja lapsille luettavaksi”.

Annin ja Oton ystävyyssuhde oli säilynyt kymmenen vuotta lähes muuttumattomana. Sitten jokin tapahtuma aiheutti kriisin, Otto vetäytyi yksinäisyyteen ja Anni pakeni satumaailmoihinsa. Samoihin aikoihin (30.8.1904) Otto osti metsätilan Puulaveden Rämiäisen saaresta yhdessä veljensä Kallen kanssa. Paikka oli löytynyt metsäretkellä, ja Otto oli ihastunut siihen välittömästi. Rämiäisen saareen valmistui Kotavuoren huvila, josta muodostui Mannisen perheelle merkittävä kiinnekohta.

Anni Swan kuvailee Kotavuorta muistelmissaan näin:

”Vähänpä ajattelin silloin, että tuo etäinen hankihohtoinen saari kävisi minulle rakkaimmaksi paikaksi maan päällä.”

Monenlaisten vaiheiden, läheisyyden ja etäisyyden sekä erojen kautta Annin ja Oton ystävyys muuttui rakkaudeksi, joka johti kihlaukseen ja pian sen jälkeen onnelliseen ja pitkään avioliittoon alkuvuodesta 1907.

Avioliitto toi Annin elämään odotettuja onnentäyteisiä hetkiä. Antero syntyi 10.11.1907. Pieni mies toi elämään oman rytmin, johon vanhemmat vähitellen sopeutuvat. Lastenhoidossa ja taloustöissä auttoivat nuoret kangasniemeläiset tytöt, jotka tulivat pääkaupunkiin lyhyiksi jaksoiksi kerrallaan.  Anni palasi melko pian Anteron syntymän jälkeen opetustehtäviin, joita hän jatkoi vuoteen 1915 saakka. Perhe täydentyi pikkuveli Sulevilla jouluaattona 1909.

Elämä vei Annia voimakkaasti eteenpäin. Lapsia ja kirjoja syntyi vuorotellen. Kolmas poika Mauno syntyi juhannuksen jälkeen vuonna 1915. Useat Anni Swanin sadut sijoittuvat Kotavuoreen ja Puulaveden maisemiin.

Satusikermä Kaksi pikku miestä on kokonaan ”tosisatua” Kotavuorelta. Se liittyy etenkin siellä vietettyjen vuosien 1915-1917 muistoihin. Pienten sankarien nimet Ante Pante ja Sunte Punte ovat Anteron ja Sulevin lempinimet. Tosia ovat myös poikien leikit ja puuhailut.

Anni Swania pidetään lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikkona, joka aloitti suomenkielisen nuortenromaanin lajityypin. Häntä on pidetty lämpimänä ja ymmärtävänä, henkilöitään rakastavana kirjailijana.

Swanin yksitoista nuortenkirjaa kuvaavat nuorten elämää 1900-luvun alun modernisoituvassa maailmassa. Ne ovat monitasoisia selviytymistarinoita ja välittävät historiallista ajankuvaa säätyläismiljööstä. Niissä pohditaan yksilön kasvua sekä työväen, köyhien ja orpojen asemaa ja luokkaristiriitoja.

Kertomukset sisältävät säätyläiselämän ja luokkayhteiskunnan kuvauksia, jännittäviä juonenkäänteitä, psykologisen terävää kerrontaa ja esteettisiä luontokuvauksia.