Kangasniemen kirkon kirkkotekstiilit

---

1. Kangasniemen kirkon kirkkotekstiilit: Kuin kuvastimesta

Kangasniemen nykyiset kirkkotekstiilit on suunnitellut ja toteuttanut tekstiilitaiteilija ja käsityömestari Helena Vaari vuosina 2019–2023.   Hän on yksi Suomen merkittävimmistä kirkkotekstiilitaiteilijoista, ja hänen työnsä tunnetaan taidekirjonnan yksityiskohtaisuudesta, symboliikan syvyydestä ja käsityön kunnioituksesta.

Kangasniemen kirkon kirkkotekstiilit ovat taidekäsityötä. Helena Vaari on taidekirjonut tekstiilit ”maalaamalla” ompelukoneella. Langat ja kankaat ovat värejä ja neula on kuin sivellin. Kankaat ovat villaa ja silkkiä. Kirjontalangat ovat silkkiä, puuvillaa ja viskoosia. Hänen inspiraatioonsa vaikuttavat keskiaikaiset kirkkotekstiilit, mutta hän tuo niihin myös nykytaiteen herkkyyden ja paikallisuuden vivahteet.

Kaikissa Kangasniemen kirkon alttaritekstiileissä toistuu kuin kuvastimena Puulan rantaviiva, joka heijastaa sekä luontoa että hengellistä todellisuutta. Helena Vaari toteaa:

”Kangasniemellä kaikki heijastuu vedestä. Metsää, vettä ja rantoja on joka puolella. Rannan silhuetti on rauhoittava. Jumalan luonto on kauneimmillaan. Luonto on tärkeää kaikille ja siitä on pidettävä huolta. Sitä myös tarkoittaa Raamatun kohta: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Meidän kuvamme heijastuu järvien peiliin, kuin toistamaan Jumalan toivetta. Hän haluaa, että elämme Hänen tahtonsa mukaan. Että rakastamme Jumalaa, toisiamme ja itseämme. Jumala antoi luomiskertomuksessa ihmiselle koko maailman hallittavaksi ja suojeltavaksi.”

Kangasniemen kirkko on puukirkko, jonka kirkkosalia hallitsevat puurakenteet ja niiden korostusmaalaukset.  Se on entisajan kirkonrakentajien taidonnäyte. Lukuisat koristeelliset yksityiskohdat osoittavat puuseppien monipuolista lahjakkuutta. Rakenteiden kolmiulotteisuus on sekä kaunista että käytännöllistä. Kirkko on hyvin niukka väritykseltään. Tekstiilit ovat myös melko niukkavärisiä. Värejä on pieninä kuvioina, ja ne korostavat selkeyttä ja sommittelun vaaka- ja pystysuoria linjoja.

Kirkkotekstiileissä vesi on paikallisuuden ja hengellisyyden liitto. Vesi on elämän lähde, mutta se liittyy myös hengelliseen uudistumiseen. Vesi muistuttaa meitä kasteesta, jossa meidät liitetään Kristukseen.

Kirkkovuoden värejä kutsutaan liturgisiksi väreiksi. Kangasniemen kirkkoon hankittiin kaikki kuusi liturgista väriä: valkoinen, vihreä, punainen, violetti, sininen ja musta. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa adventtiaikaan käytettävä sininen on vielä melko uusi liturginen väri. Sen sijalla voi käyttää myös violettia. 

Liturgiset värit ilmentävät kirkkovuoden pyhien aiheita. Pyhäpäivän liturgista väriä käytetään yleensä koko seuraavan viikon ajan.

Kirkkotekstiilien osat ovat antependium, saarnatuolin kirjaliina, lukupulpetin kirjaliina, kalkkiliina, messukasukka sekä papin ja diakonin stola.

Yksi näkyvimmistä kirkkotekstiileistä on antependium eli alttariliina. Sana tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”edessä riippuvaa”. Se peittää alttarin etuosan. Antependiumin tehtävä ei ole vain koristaa alttaria, vaan myös julistaa liturgista sanomaa värein, symbolein ja muodoin.

Kirjaliinojen paikat ovat saarnatuolin ja lukupulpetin etuosassa. Kalkkiliina on ehtoollismaljan päälle laitettava liina.  Messukasukka on ehtoollisjumalanpalvelusta johtavan liturgin käyttämä viittamainen vaate. Papin ja diakonin stola on liturginen nauha, joka puetaan alban päälle hengellisen viran merkiksi.

2. Valkoinen liturginen sarja: Kosketus iankaikkisuuteen

Valkoinen väri kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista väriä käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä, kuten ensimmäisenä adventtina, jouluna ja pääsiäisenä. Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä.

”Antependiumin sommittelu on kuin rantaviiva. Genesis, luominen – kun Jumalan henki liikkuu vetten päällä. Maisema on ääretön, katse ja mieli rauhoittuu, maisema on kaukainen ja levollinen. Antependiumissa on luomiskertomus, kevät ja elämän alku ristin juurelta.”

Helena Vaari

Valkoiseen antependiumiin on kirjottu Puulan rantaviiva, jossa vihreä metsä heijastuu veden pintaan. Tämän lisäksi siihen on kirjottu himmeästi sinistä taivasta ja sinistä järven pintaa. Tässä heijastus on aamunkoitto eli uuden päivän alku, joka viittaa iankaikkisuuteen. Ylhäältä alaspäin laskeutuvat kultaiset pisarat kuvastavat Pyhän Hengen antamia lahjoja, kuten rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä ja uskollisuutta.

Helena Vaarin mukaan vihreä kuvastaa elämää ja luontoa. Kullanvärinen kirjonta kertoo puolestaan Jumalan valosta ja Pyhän Hengen lahjoista. Antependiumin keskellä loistavat kullanväriset alfa ja omega. Kristus-symboli kertoo, että Hän on alku ja loppu. Kirjaimet lepäävät äärettömän taustan taustalla.

Kirjaliinaan on kirjailtu pienoisevankeliumi (Joh 3:16). Taustalla on aamuruskomainen väritys, joka tuo mieleen aamunkoiton. Kirjaliinojen tekstin ja taustan kokonaisuuden voi hahmottaa myös ristinä. 

Lukupulpettiliinassa on kahdeksankulmio eli oktagoni, jonka taustalla on veden sinisiä ja elämän vihreitä sävyjä. Helena Vaari valitsi kahdeksankulmion symboliksi, koska se löytyy myös keskeltä kirkon sisäkattoa. Kristillisessä perinteessä kahdeksas päivä on uuden luomisen päivä. Seitsemän päivää viittaa luomiskertomukseen, kuusi ensimmäistä päivää ovat työpäiviä ja seitsemäs päivä on lepopäivä. Kahdeksantena päivänä koittaa ylösnousemus ja uusi alku. Kahdeksankulmainen muoto on yleinen kastemaljan tai keskiaikaisen kastekappelin muoto. Kahdeksankulmainen muoto muistuttaa myös sormusta. Sormus on liiton merkki eli kasteessa solmitaan liitto Jumalan kanssa. Sormus symboloi myös avioliittoa.

Kalkkiliina on ehtoollismaljaa eli kalkkia suojaava liina. Siinä on pisara-aiheita kuten antependiumissa. Niiden voidaan nähdä symboloivan Pyhän Hengen lahjoja tai viittaavan kasteeseen.

Messukasukan edessä on haararisti, joka muistuttaa elämän puusta. Takana on viljankorsia, jotka muodostavat aurinkomaisen kuvion. Tällä viitataan elämän ravintoon ja hengelliseen satoon. Vilja viittaa jokapäiväiseen leipään ja Jeesukseen elämän leipänä (ehtoollinen). Koska yksi siemen moninkertaistuu kasvaessaan tähkäksi, viitataan sillä myös evankeliumin leviämiseen.

Valkoinen sarja kertoo Kristuksen kirkkaudesta ja suuntaa katseen iankaikkisuuteen. Se puhuu uudesta alusta, ylösnousemuksesta ja liitosta Jumalan kanssa. Kahdeksankulmainen symboli yhdistää kirkon arkkitehtuurin, kasteen, sormuksen ja toivon. Se muistuttaa, että kuolema ei ole loppu, vaan alku.

3. Vihreä liturginen sarja: Jumala seurakunnan keskellä

Vihreä väri kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta se on myös elämänvoiman ja kasvun väri. Vihreää, arjen väriä, käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä.

Vihreän antependiumin sävyissä voi nähdä vuodenaikojen vaihtelun. Siitä löytyy erilaisia vihreitä, keltaisen ja oranssin sävyjä. Värit muistuttavat kevään heleydestä, kesän täyteydestä ja syksyn kypsymisestä. Tämä on visuaalinen vertaus hengellisestä kasvusta, siitä miten usko elää ja kehittyy ajan mukana.

Kyyhkynen on perinteisesti kristinuskossa Pyhän Hengen symboli. Tavallisen kyyhkysen sijaan Helena Vaari on valinnut symboliksi höyhenen. Pyhä Henki on meidän keskellämme kuin höyhen, joka leijuu veden yllä ja kuin valo, joka heijastuu järven pinnasta. 

Vihreään väriin yhdistettynä höyhen kertoo Pyhän Hengen läsnäolosta nimenomaan arjen keskellä. Antependiumissa höyhen yhdistää veden elementin kasteeseen. Samoin kuin valkoisessa, myös vihreässä antependiumissa on ylhäältä alas laskeutuvia kultaisia pisaroita Pyhän Hengen lahjoina.

Kirjaliinassa on kirjottuna Psalmi 23.

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen. Siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni.”

Tämä on yksi rakastetuimmista psalmeista. Se kertoo Jumalan huolenpidosta ja siitä, että arjessakin meitä johdatetaan.

Lukupulpetin liinassa on kalasymboli. Se on varhainen kristillinen tunnus, joka viittaa Kristukseen ja hänen seuraajiinsa.

Kristittyjen joutuessa vainon kohteeksi Rooman valtakunnassa, he eivät voineet puhua uskostaan julkisesti. Sen sijaan he piirsivät kalan kuvan hiekkaan. Jos toinen henkilö vastasi piirtämällä toisen kalan, he tiesivät olevansa saman uskon kannattajia.

Kala sana kreikaksi on ”ICHTHYS”, joka muodostaa akronyymin eli kirjainlyhenteen

Iēsous (Jeesus)

CHristos (Kristus)

THeuo (Jumalan)

Yios (Poika) S̄otēr(Vapahtaja)

Kala on uskon tunnustus, pelastuksen symboli ja yhteyden merkki.

Vihreässä kalkkiliinassa on kultaisia säikeitä, jotka muistuttavat vesiaalloista. Ne viittaavat kasteeseen, mutta myös Kangasniemen järviin ja siihen, miten luonto ja uskonto kietoutuvat yhteen.

Messukasukassa toistuu kalasymboli edessä ja risti takana. Risti on kirjottu kultaisilla säikeillä, jotka muistuttavat valon säteistä ja ehkä myös viljapelloista. Viljapellot viittaavat elämän ravintoon ja hengelliseen satoon.

Vihreä sarja on arkipäivän pyhyyden ylistys. Se muistuttaa meitä siitä, että Jumala ei ole vain juhlan Jumala, vaan myös maanantaiaamujen, sadepäivien ja tavallisten hetkien Jumala. Hän on meidän keskellämme kuin höyhen, joka leijuu veden yllä ja kuin valo, joka heijastuu järven pinnasta.

4. Punainen liturginen väri: Pyhän hengen tuli

Punainen väri on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien muistopäivinä.

Antependiumissa on jälleen Puulan rantaviiva, mutta nyt sen yllä leimuaa tulen ja valon symboliikka. Kankaassa on tähtiä ja säikeitä. Ne muistuttavat tulenlieskoja, jotka laskeutuivat opetuslasten päälle helluntaina. Tämä hetki oli kirkon syntymäpäivä.

”He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. (Ap.t. 2:3)”

Puulan rantaviiva on vihreä. Rantaviivassa on keltaista kuin alkukesällä ja helluntaina. Keskellä näkyy valo ja maisema on tyyni.

Kirjaliinassa on kirjottuna katkelma rukouksesta Tule, Pyhä Henki.

”Tule Pyhä Henki ja lähetä taivaallisen valosi säteily. 

Tule köyhien Isä. Tule lahjojen antaja. 

Tule sydänten valo. 

Sinä paras lohduttaja, sielun suloinen vieras ja lämpö.”

Tämä on ikivanha rukous, jota kristityt ovat lausuneet vuosisatojen ajan. Se on pyyntö Jumalan läsnäolosta, voimasta ja johdatuksesta. Se muistuttaa meitä siitä, että Pyhä Henki ei ole vain menneisyyden voima, vaan elävä ja vaikuttaa tänäänkin.

Pyhän Hengen tehtävä on rohkaista, lohduttaa ja johdattaa. Lukupulpetin liinassa höyhen symboloi Pyhää Henkeä. Siitä sataa siunauksia yllemme. Liina kertoo myös siitä hetkestä, jolloin  Jumalan Henki laskeutui Jeesuksen päälle kasteessa. (Matt. 3:16)

Kalkkiliinassa toistuvat kultaiset säikeet, jotka muistuttavat liekeistä ja valosta. Ne viittaavat siihen, että ehtoollinen on Pyhän Hengen läsnäolon juhla, jossa Kristus on todella läsnä ja Henki vahvistaa meitä.

Messukasukassa toistuvat punaisen eri sävyt, jotka muistuttavat tulesta ja verestä. Ne viittaavat Kristuksen uhriin, mutta myös marttyyrien todistukseen. Kasukan pystysuorat piikkiset köynnökset kertovat kristityn elämään kuuluvasta kilvoituksesta ja kärsimyksestä. Ylhäällä kiertää vihreä seppele voiton merkkinä. Tämä seppele, päättymätön ympyrä, ympäröi papin Jumalan siunauksella.

Punainen sarja kertoo Pyhän Hengen voimasta, todistuksesta ja rakkaudesta. Se muistuttaa siitä, että Pyhä Henki on elävä ja vaikuttava. Kristuksen seuraaminen vaatii rohkeutta ja rakkaus on suurin kaikista. Tuli ei ole vain tuhoava voima, se on myös puhdistava ja uudistava. Pyhän Hengen tuli sytyttää uskon, joka valaisee maailmaa.

5. Sininen liturginen sarja: Betlehemin tähti loistaa

Sininen väri on käytössä adventin aikana, kun valmistaudutaan jouluun. Tätä aikaa kutsutaan myös pieneksi paastoksi. Se on odotuksen, hiljentymisen ja toivon aikaa. Sininen on myös Neitsyt Marian väri, ja siksi se sopii hyvin aikaan, jolloin odotetaan Kristuksen syntymää.

Sininen väri ei ole käytössä kaikissa kirkoissa. Sen vaihtoehtona paastonaikoina on violetti väri. Kangasniemen seurakunnassa haluttiin joulun ja pääsiäisen odotuksen eroavan toisistaan. Helena Vaarin sininen väri henkii rauhaa ja joulun odotusta. Violetti on vahva ja vie kohti Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa. 

Sininen antependium liittyy jouluun, uuden ajan odotukseen ja paastoon. Odotus, lupausten täyttyminen ja Jeesus-lapsen syntymä ovat lähellä. Puulan rantaviivassa on huurteisia puita ja odottava tunnelma. Se kutsuu hiljentymään. Antependiumissa tähdet tuikkivat järvimaiseman yllä. Keskellä kahdensansakarainen joulutähti viittaa Betlehemin tähteen. Se johdattaa, valaisee ja näyttää tietä. 

Rantaviiva avautuu kohti iankaikkisuutta kuten valkoisessa antependiumissa. Tämä heijastus on Kangasniemen tekstiilien tunnusmerkki. Se yhdistää luonnon ja hengellisyyden sekä paikallisuuden ja iankaikkisuuden. 

Tähden voi ajatella olevan myös Maris Stella eli Marian tähti. Erityisesti neljäs adventtisunnuntai keskittyy aikaan, jolloin Maria odottaa Jeesus-lasta. Antependiumin sinisen värin sävy on valittu alttaritaulun Marian viitan mukaan.

Tähden alla on metsän siluetti, joka heijastuu järven pinnasta. Tämä muistuttaa siitä, että Jumalan kirkkaus voi heijastua myös meidän arkeemme, aivan kuten tähti heijastuu veteen.

Kirjaliinassa on kirjottuna säe virrestä ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan” (virsi 600). Tämä virsi on kirjoitettu toivon ja luottamuksen rukoukseksi keskellä vaikeuksia. Sen on kirjoittanut Dietrich Bonhoeffer, saksalainen pappi ja vastarintaliikkeen jäsen, joka joutui vuonna 1945 natsien teloittamaksi.  Virsi on kuin hiljainen rukous adventin ajassa, odotuksen ja epävarmuuden keskellä.

Sinisessä lukupulpetin liinassa pieni verso kasvaa vanhasta rungosta, Iisain kannosta (Jes. 11:1). Verso on Jeesus-lapsi. Vanhan Testamentin profetia eli ennustus toteutuu. Daavidin sukuun syntyy jälkeläinen, joka tuo oikeuden ja rauhan. Puunsyissä voi nähdä myös tien: ”Osoita minulle oikea reitti.”

Kalkkiliinan keskelle on kirjottu pieni vihreä verso, joka viittaa Jeesukseen. Ehtoollisessa Kristus on läsnä.

Messukasukan edessä on samankaltainen haararisti kuin valkoisessa kasukassa, mutta sen keskeltä nousee Kristusta-symboloiva valkoinen lilja. Messukasukan takaa voi erottaa kultakirjaillun ristin, josta muodostuu tähti siitä lähtevien valon säikeiden vuoksi.

Sininen sarja heijastaa hiljaisuutta ja toivoa. Se kutsuu hidastamaan, kuuntelemaan ja katsomaan kohti valoa. Betlehemin tähti loistaa ja muistuttaa, että joulun ihme ei ole vain menneisyyttä, vaan myös nykyhetken toivoa.

6. Violetti liturginen sarja: Parannusta anovan huuto syvyydestä

Violetti väri on käytössä suuren paaston aikana, joka alkaa tuhkakeskiviikkona. Kiirastorstain messun jälkeen violetti väri riisutaan pois ja alttari puetaan mustaan. Violetti on katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri. Se kutsuu meitä hiljentymään, tarkastelemaan itseämme ja kääntymään Jumalan puoleen.

Violetissa antependiumissa Puulan rantaviiva on nyt kirjottu tummalla langalla. Tunnelma on hiljainen ja odottava, kuin ilta ennen aamunkoittoa. Tähänkin antependiumiin Helena Vaari on poiminut yksityiskohtia kirkosta. Siinä toistuu alttaritaulussa näkyvä Jerusalemin kaupungin musta siluetti. Yö on ollut Jerusalemin yllä ja yö on Kangasniemellä, kunnes koittaa pääsiäisen valo.

Antependiumin yläosassa loistaa valkoisista tekstiileistä tuttu kultainen kahdeksankulmainen symboli. Se viittaa ylösnousemukseen, kahdeksanteen päivään ja uuden elämän alkuun.

Antependiumiin on kirjottu Isä meidän -rukous, jonka Jeesus itse opetti. Tämä rukous on anteeksiannon, luottamuksen ja Jumalan tahdon etsimisen rukous. Se sopii hyvin paaston aikaan, jolloin kristitty pysähtyy miettimään omaa suhdettaan Jumalaan ja lähimmäisiin.

Kirjaliinaan on kirjottuna Psalmin 130 alkua: 

”Syvyydestä minä huudan sinua. Herra, kuule minun ääneni.  Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.  Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” 

Psalmin sanoissa käy ilmi sekä ahdinko että luottamus armahdukseen. Kirjaliina ja Isä meidän -rukous sopivat hyvin yhteen. Molemmissa pyydetään anteeksiantoa ja rukoillaan Jumalalta armoa.  

Lukupulpetin liinassa on tähtiä, jotka viittaavat Betlehemin tähteen. Tämä on kaunis muistutus siitä, että katumuksen keskelläkin loistaa toivo. Jumala ei ole kaukana, vaan hän on tulossa luoksemme. Keskussymbolin muoto on samanlainen kuin kirkon kattoristissä. 

Kalkkiliinassa on violetilla pohjalla kultainen orjantappura. Se symboloi Jeesuksen kärsimystä, mutta kultainen väri muistuttaa valosta ja toivosta. 

Messukasukan eteen on kirjottu piikkinen köynnös. Myös siinä yhdistyy paikallisuus kristilliseen symboliikkaan. Helena Vaari on käyttänyt Pirtin puistossa kasvavia sinipiikkiputkia kertomaan kivusta ja kärsimyksestä. Edessä keskussymbolina on kuitenkin kirkon kattoristin muotoinen risti, joka kertoo, että kivun keskellä Kristus on läsnä.

Messukasukan takana on kirjottu tuhkamainen risti. Se sopii hyvin tuhkakeskiviikkoon, joka aloittaa suuren paaston. Tuhka on katumuksen ja nöyryyden merkki.

Violetti väri kertoo hiljaisuudesta ja sisäisestä matkasta. Se kutsuu pysähtymään, tunnustamaan heikkouden ja etsimään Jumalan armoa. Kangasniemen kirkon tekstiileissä tämä näkyy tummana rantaviivana, joka odottaa valoa, kultaisena kahdeksankulmiona, joka lupaa ylösnousemusta sekä kirjottuina rukouksina.

7. Musta liturginen sarja: Kristuksen kuoleman hetki

Musta väri on käytössä vain yhtenä päivänä vuodessa, pitkäperjantaina, Kristuksen kuoleman muistopäivänä. Musta on hiljaisuuden, surun ja katoavaisuuden väri.

Pitkäperjantaina ei vietetä ehtoollista, ja siksi mustaan sarjaan ei kuulu messukasukkaa eikä kalkkiliinaa. Tämä korostaa päivän erityisluonnetta: Kristus on kuollut, ja maailma on pysähtynyt.

Mustassa antependiumissa ei ole tuttuja heijastuksia metsästä tai vedestä, kuten muissa sarjoissa. Tämä on tietoinen valinta. Helena Vaari on halunnut kuvata hetkeä, jolloin Jumalan hyvyyden heijastus on poissa näkyvistä ja Kristus on kuollut.

Antependiumin halki kulkee punainen viiva. Se kuvaa Kristuksen verta, joka on vuodatettu maailman syntien tähden.

Keskellä alttariliinaa lepäävä valkoinen lilja on Kristuksen symboli. Lilja on kuollut ja viiltoja täynnä, kuten kärsinyt Kristus. Liljan juurella on sipuli, joka viittaa uuteen elämään. Tämä on hiljainen lupaus ylösnousemuksesta.

Helena Vaari toteaa, että lilja makaa liinalla kuolleena, irrotettuna maasta ja mullasta, joka ravitsisi sitä. Mutta sipulin sisällä on uusi elämä.

Kirjaliinassa on kirjottuna Jeesuksen sanat ristillä: Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni. (Luuk. 23:46)

Tämä on luottamuksen ja antautumisen lause hetkellä, jolloin Kristus antaa henkensä Jumalan käsiin. Kirjaliinan keskellä kulkee punainen viiva, joka yhdistyy antependiumin symboliikkaan.

Lukupulpetin liinassa näkyy punainen, Kristuksen veren värinen horisontti. Se kuvaa Kristuksen kuolemanhetkeä. Etualalla on orjantappurakuvio, joka viittaa sotilaiden Jeesukselle vääntämään orjantappurakruunuun.

Musta sarja johdattaa hiljaisuuteen ja pysähtymiseen. Se ei vielä tarjoa lohtua. Se kutsuu kohtaamaan kärsimyksen, kuoleman ja elämän rajallisuuden.

Juuri siksi se on niin tärkeä. Ilman pitkäperjantaita ei ole pääsiäistä. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta.

Kristuksen kuoleman hetki on hetki, jolloin Jumalan rakkaus on kaikkein syvimmillään – hiljainen, mutta ei lopullinen.

Lähteet

Suomen evankelisluterilainen kirkko. Liturgiset värit – Evl.fi

Hokkanen, Tuija. Valokuvat 1, 3, 5, 6, 7, 8, 9, 10,11,12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 22, 23 ja 24.

Kovanen Siina 2023 Kuin kuvastimesta: Kangasniemen evankelisluterilaisen kirkon  kirkkotekstiilit. Maisterintutkielma. Musiikin, taiteen ja kulttuurin   tutkimuksen laitos. Jyväskylän yliopisto 

Reinikainen, Sirpa. Kirkkotekstiilityöryhmän 2019–2023 jäsen. Muistiinpanoja Helena
Vaarin tekstiiliesittelyistä.

Tulla, Sari kirjastonjohtaja, Valokuvat 4 ja 20.

Siiskonen, Ulla kirjastonhoitaja

Vaari, Helena tekstiilitaiteilija, valokuva 21.

Valanko, Eero Valokuva 2.Vehmala, Raija Kirkkotekstiilityöryhmän 2019–2023 jäsen.