Karjalaan jääneiden vainajien muistolle. Kuva: Sari Tulla.

 

KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOMERKKI

”Laps’ olen köyhän kauniin Karjalan
nyt vaikka vierahissa vaellan.
Siel’ äiti tuuditti mun kehtoain,
ja laulut Laatokan ma kuulla sain.”

Evakon laulu: Anna Tulla (laulu), Tiina Laitinen (piano)

Toisen maailmansodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan Venäjälle pääosan Karjalasta. Koko maasta luovutettiin kymmenesosa. Sotien jälkeen eri puolille Suomea asutettiin noin 407 000 evakkoon joutunutta karjalaista.

Karjalan Liitto perustettiin heti talvisodan jälkeen Karjalan kuntien, seurakuntien ja maakunnallisten järjestöjen toimesta. Karjalan Liiton tärkeimpänä tehtävänä oli valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liiton perustamisen jälkeen alkoi ripeästi myös alueellisten karjalaseurojen toiminta.

Kangasniemen karjalaiset perustettiin 20.1.1946.

Mikkelin lääniin sijoitettiin yhteensä 25 051 karjalaista. Kangasniemelle sijoitetut karjalaiset tulivat pääasiassa Harlusta ja Raudusta.

Karjalaiset evakot joutuivat jättämään taakseen kotinsa ja koko siihen saakka eletyn elämänsä. Elämä piti aloittaa alusta vieraiden ihmisten keskellä, ja ikävä oli kova.

”Kun tyyni milloin oli pinta veen,
ma kuulin niin kuin soinnut kanteleen.
Kun myrsky sai, löi aallot rantoihin.
Ma niitä pelkäsin ja rakastin.
Sinne, sinne kaipaan ain
missä kerran kehdon sain.
Pois täältä kaipaan kotiin Karjalaan.”

Karjalan Liiton aloitteesta ryhdyttiin 1950-luvulla pystyttämään muistomerkkejä Karjalaan jääneille vainajille. Muistomerkeillä karjalaiset saattoivat käydä muistelemassa kaikkia niitä rakkaita, joiden haudat olivat jääneet luovutetulle alueelle.

Kangasniemelle Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki pystytettiin Kangasniemen karjalaisten toimesta vuonna 1952. 

Kangasniemellä olevassa muistomerkissä on Karjalan vaakuna. Kultaisen kruunun alapuolella on kaksi esiin työntyvää, toisiaan vastaan iskevää käsivartta. Oikea, haarniskoitu käsi, pitelee miekkaa. Vasen käsivarsi on rengaspanssarin peittämä, ja kädessä on käyrä sapeli.

Karjalan vaakuna on vuodelta 1562, jolloin Suomen maakunnat saivat oman tunnuksen. Karjalan vaakunan kaksi käsivartta ilmensivät Karjalan rajamaakunta-asemaa. Vaakunasta tehtyjen selitysten mukaan kruunu kuvaa Karjalaa, josta länsi ja itä kiistelevät. Vastakkain olevat miekka ja sapeli kuvaavat länttä ja itää, kahta eri kulttuuripiiriä, joiden vaikutusalueella Karjala sijaitsee.

Karjalan vaakunasta tuli Pohjois-Karjalan maakuntavaakuna toisen maailman sodan jälkeen. Karjalan vaakuna on myös osana Etelä-Karjalan maakunnan vaakunaa.

Lähteet:

Albrecht, Riitta

Karjalan liitto ry (www.karjalanliitto.fi.)

Närväinen Tuula.

Runne, Aili; Laps’ kauniin Karjalan.