Kangasniemeläisten sankarivainajien nimet olivat koottuina koulujen sankaritauluihin koulupiireittäin. Koulujen lakkauttamisten myötä tuli tarpeelliseksi koota tiedot yhteen paikkaan. Sankarivainajien muistomerkkihanketta varten koottiin toimikunta, joka kehitteli asiaa perinpohjaisesti monien vaihtoehtojen pohjalta. Päädyttiin ratkaisuun, jossa Kangasniemellä siunattujen talvi-, jatko- ja Lapin sodassa kaatuneiden sankarivainajien nimet kaiverrettiin metallilaattoihin, jotka kiinnitettiin korkeaan luonnonkiveen. Tarkoitukseen sopiva kivipaasi löytyi Mustikkavuoresta Hokasta.

Muistomerkki pystytettiin vuonna 2017, kun Suomi juhli 100-vuotiasta itsenäisyyttään, ja Kangasniemen kunnalla oli 150-vuotisjuhlavuosi. Muistomerkki paljastettiin talvisodan syttymispäivänä, marraskuun 30. päivänä, lähelle kirkkoa ja sankarihautausmaata.

Muistomerkkiin on kirjattu sankarivainajan nimen lisäksi sotilasarvo, joukko-osasto, syntymä- ja kaatumisaika sekä kaatumispaikka. Täällä siunatuilla toispaikkakuntalaisilla sankarivainajilla on myös kotipaikka.

”Nimet tietoineen ovat kertomassa tuleville sukupolville siitä kalliista hinnasta, mitä nämä ihmiset ovat joutuneet itsenäisyytemme säilyttämiseksi maksamaan”, muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja Pekka Leskinen totesi. Muistomerkki on kunnioittamassa sijainniltaan heitä, jotka lepäävät sankarihautausmaalla.

Muistomerkki toteutettiin muistomerkkitoimikunnan työllä, Kangasniemen kunnan ja seurakunnan rahoituksella ja kansalaiskeräyksellä. Muistomerkin paljastuspuheen piti kenttärovasti Vesa Aurén. Hän muistutti siitä, että Suomi oli toisessa maailmansodassa lähes ainoa maa, joka toi vainajat kotiseudun multiin.

Suomessa on sankarihautausmaa jokaisella paikkakunnalla kertomassa sinnikkyydestä ja kotiseuturakkaudesta. Kansa koki sota-aikana oikeudekseen saada kaatuneet kotiin. Aurénin mukaan suomalaisten joukkojen asevelihenki eli yhteenkuuluvuus oli yksi syy siihen, että kaatuneet tuotiin rintamalta pois, sillä aseveljiin kuuluivat myös haavoittuneet ja kaatuneet sotilaat. Mutta kysymys oli vielä enemmästä ja syvemmästä eli ihmisen arvosta. Joka pelastaa yhden ihmisen elämän, pelastaa koko maailman. Kenttäarmeijassa kaatuneiden huollon järjestäminen, erityisesti talvisodassa, oli ihmisyydestä kiinni pitämistä äärioloissa.

Vesa Aurén:

”Ymmärrys siitä, että yhden ihmisen elämä on arvokas, korvaamaton, ei hämärtynyt. Eikä se saa hämärtyä vastakaan. Ei silloinkaan, vaikka maailma ympärillämme menisi mielettömäksi.”

”Tässä muistomerkissä on jokaisen kangasniemeläisen sankarivainajan nimi. He olivat valmiita antamaan koko elämänsä pelastaakseen kotiseutunsa, kotiväkensä, nousevan polven, seuraavat sukupolvet ja pelastaakseen tämän kansan tuholta. Siinä he myös onnistuivat. Siksi muistamme heitä kiitollisina ja arvostaen. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Taistelukentille jääneitä on voitu etsiä Suomen ja Venäjän välisen, vuonna 1992 solmitun valtiosopimuksen jälkeen. Tästä esimerkkinä on kangasniemeläinen Toivo Tiihonen, joka katosi 9.7.1944 Äyräpäässä. Hänet löydettiin vuonna 2006 ja haudattiin Kangasniemelle sankarihautaan 3.5.2009.

Muistomerkin paljastuksen suorittivat muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja Pekka Leskinen ja nuorten edustajana Siiri Häkämies. Heitä avusti seurakuntamestari Reijo Kilpelä. Seppeleen muistomerkille laskivat kunnanjohtaja Risto Nylund, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Raija Vehmala ja kaatuneiden omaisten edustaja Antti Toivakka. Muistomerkin vastaanotti Kangasniemen seurakunnan ylläpidettäväksi kirkkoherra Matti Tolvanen.

Tilaisuus päättyi yhdessä laulettuun Maamme-lauluun sekä Pieksämäen Rautatieläisten Soittokunnan soittamaan Suomalaisen ratsuväen marssiin.