Vakaumuksensa puolesta v. 1918 kaatuneiden muistomerkki Kuva: Raija Vehmala.

VAKAUMUKSENSA PUOLESTA KAATUNEIDEN MUISTOMERKKI

Työväenyhdistys järjesti 1.4.1917 kansalaiskokouksen, johon sanotaan osallistuneen 500–600 henkeä. Kokous päätti kehottaa nimismiestä, konstaapeleita, papistoa, kunnan virkailijoita ja vaivaistentalon johtajaa eroamaan. Kunnanvaltuusto katsottiin myös vallan tarpeettomaksi.

Asianomaiset eivät ottaneet kehotusta kuuleviin korviinsa, ja asia jäi siihen. Kansalaiskokous lienee ollut sotavuosina kasautuneen liikapaineen purkaus. Sen päätösten takana ei todellisuudessa ollut kuin muutamia kiihkeimpiä sosialisteja. Tästä kertoo myös se, ettei nimismiehelle uskallettu suoraan viedä pöytäkirjaotetta hänen erottamisestaan, vaan päätös saatettiin hänen tietoonsa heittämällä se väentungoksessa hänen rekeensä. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa myös se, että huhu tiesi kertoa hänellä olevan ”kuularuiskun”.

Kysymys kunnanvaltuuston lakkauttamisesta otettiin uudelleen esille kuntakokouksessa 2.6.1917. Varsinaista päätöstä ei saatu aikaan, mutta silloin oltiin valmiit siihen, että syyskuussa valittaisiin erovuoroisten tilalle valtuustoon jäseniä työväestöstä. Työväestöstä tulisi saada puolet jäsenistä ja loput muista puolueista. Syyskuun kuntakokouksessa valittiinkin kymmenen erovuoroisen tilalle uudet jäsenet, jotka kaikki olivat sosialisteja tai ainakin heitä lähellä.

Saman vuoden marraskuussa sosiaalidemokraattien toimesta järjestettiin suurlakko, joka sujui Kangasniemellä varsin rauhallisesti. Ainoaksi lakon merkiksi jäi, ettei Puulavesi-laiva lähtenyt säännölliselle vuorolle.

Kangasniemeläiset punaiset eivät olleet toimettomia. Noin kuukautta ennen sisällissodan syttymistä alettiin työväentalolla pitää salaisia kokouksia. Eräässä tällaisessa kokouksessa perustettiin jonkinlainen punakaartikin, johon liittyi noin 80 jäsentä. Tosin kaikki siihen liittyneet selittivät myöhemmin, ettei varsinaista punakaartia ollut tarkoitus perustaa, vaan vahtimiehistö varasjoukkueita tms. vastaan. Todennäköistä kuitenkin on, että ainakin muutamalla kaartin perustajajäsenellä oli tarkoitus perustaa punakaarti. Aseita Kangasniemen punaiset eivät ehtineet saada, eikä heillä ollut muutakaan varsinaista toimintaa ennen sisällissodan puhkeamista.

Kangasniemellä sisällissodan käyntiä vaikeutti edelleen aseiden puuttuminen. Punakaartilaiset yrittivät saada apua ympäristökunnista mm. Joutsasta, mutta yhteys sinne katkesi siitä yksinkertaisesta syystä, ettei puhelinkeskuksen hoitaja yhdistänyt punakaartilaisten nokkamiesten kaukopuheluja.

Kangasniemellä tilannetta rauhoitti myös se, että 19.2.1918 Mikkelistä saapui rangaistusretkikunta, joka vei mukanaan punakaartilaisten johtomiehet.

Kangasniemi selvisi sisällissodan jälkiselvittelyistä harvinaisen kivuttomasti, koska punaisten toiminta ei oikeastaan päässyt edes alkamaan. Leppäniemessä säilytettiin noin 80 punakaartilaisvankia. Heistä kaksi yritti karata, jolloin heidät ammuttiin. Paikkakuntalaisille ei tullut suurempia jälkilaskuja suoritettaviksi. Joitakin henkilöitä syrjäytettiin elintarvikelautakunnasta ja vaalilautakunnasta, koska heidän katsottiin joko osallistuneen kapinaan tai suosineen sitä.

Kangasniemen työväenyhdistys pystytti sisällissodassa vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkin vuonna 1951. Sisällissodassa vankileirillä kuoli kolme kangasniemeläistä.

Marraskuussa 2017 muistomerkille pystytettiin myös muualla surmansa saaneiden kangasniemeläisten muistokivi.

Sisällissota päättyi, murheelliset tapahtumat jatkuivat Suomessa

Sisällissodan taisteluissa, vain sadan päivän aikana, kuoli yhteensä noin 9000 suomalaista. Sota ei kuitenkaan päättynyt sotatoimien loppumiseen. Sisällissodan uhreista suurin osa kuoli vasta taistelujen jälkeen teloituksissa ja vankileireillä. Valkoisten voittajien haltuun jäi sodan päättyessä yli 80 000 punavankia.

Terroritekoja ja murhia oli tehty taistelujen aikana sekä punaisten että valkoisten puolella. Heti sodan päätyttyä valkoiset tekivät niitä ennätysmäärän. Yhteensä valkoiset toimesta kuoli sotatoimien ulkopuolella noin 10 000 punaista. Vastaavasti punaisten toimesta kuoli noin 1700 valkoista.

Nälkä ja taudit aiheuttivat lisäksi noin 10 000 punavangin kuoleman. Heistä jopa kolmasosa kuoli espanjantautiin, vaaralliseen influenssaan, joka saapui Suomeen kesällä 1918.

Suomen vapaussodassa kuoli yhteensä noin 38 000 ihmistä, heistä 36 000 suomalaisia. Espanjan ja Venäjän sisällissotien jälkeen se on väestön määrään suhteutettuna yksi tuhoisimmista sisällissodista, joita Euroopassa 1900-luvulla käytiin.

Lähteet.

Manninen, Antero 1962. Kangasniemen historia II. Pieksämäki: Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino.
Lilja, Esa; Lyhyt ja raaka sota. Helsingin Sanomat. Suomen sisällissota TEEMA. 1/18.