Muistomerkki paljastettiin 13.8.2023. Kuva Sari Tulla.
Karjalan evakoiden elämäntyön muistoksi
Artikkeli täydentyy lähiaikoina.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan evakko on toiselle paikkakunnalle evakuoitu henkilö, (sota)siirtolainen. Seuraava teksti on lainattu Karjalanliiton sivuilta ja siinä on käytetty sanaa siirtolainen.
”Toisen maailmansodan päätyttyä jäljelle jääneeseen Suomeen piti sijoittaa noin 430 000 oman maan siirtolaista. Heistä 407 000 oli karjalaisia. Kotiseudultaan pois joutuivat siirtymään myös petsamolaiset sekä osa Sallan ja Kuusamon asukkaista, yhteensä 23 000 henkeä. Siirtolaisia oli 11 % maan kaikista asukkaista. Evakoista kaupunkilaiset ja teollisuusväestö hakeutuivat suurimpiin kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Siirtoväen sijoitussuunnitelmassa pyrittiin siihen, että samalta seudulta kotoisin olleet karjalaiset pääsivät asumaan lähelle toisiaan.
Uusilla asuinsijoilla siirtokarjalaiset ryhtyivät pian rakentamaan elämää alusta. Uutteruutensa, sopeutuvaisuutensa ja aloitteikkuutensa avulla he pureutuivat pian uusien asuinalueitten elämään. Alkuaikojen vieroksunta haihtui, ja sittemmin karjalaiset on hyväksytty tasavertaisiksi paikkakuntalaisiksi kaikkialla maassa. Siirtokarjalaiset vaikuttivat monissa asuinpaikkakuntiensa kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustehtävissä, eduskunnassa ja erilaisten liikkeiden johdossa jopa enemmän kuin heidän suhteellinen määränsä edellytti.”
Karjalanliitto 2023, viitattu 6.6.2023.
Otto Manninen. Kuva: Kotiseutuarkisto.
” Kangasniemen seurakuntaan on muuttanut sotien aikana ja jälkeen noin 700 luovutetun alueen asukasta 40 eri pitäjästä. Eniten heitä tuli Raudusta noin 250 ja vähän yli 200 Harlusta. ”
Kangasniemen seurakunnan kirkonkirjat 2010.
”Evakoiden asioita hoitivat aluksi kunkin luovutetun alueen kunnan hoitokunnat ja sittemmin niiden tilalle perustettiin pitäjäseurat 1940-luvun lopulla. Aluksi pitäjäseurat toimivat karjalaisten etujärjestöinä, koska oli monia taloudellisia asioita: asutus, jälleenrakentaminen, korvauskysymykset, koulutus jne. Myöhemmin on voimakkaasti tullut esille karjalaisen kulttuurin vaaliminen.”
Kervinen 2008, viitattu 6.6.2023.
”Harlu-seuran, jonka kotipaikka on Kangasniemi ja joka on ainut karjalaisseura Kangasniemellä, toiminnan tavoitteena on mm. siirtää karjalaista kulttuuria jälkipolville. Karjalaiset evakot ovat olleet rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa yhdessä paikallisen väestön kanssa samoin, kuin ovat olleet osallisina kangasniemeläisessä päätöksenteossa niin kunnassa, kuin seurakunnassa.
Karjalan evakoiden elämäntyön muistoksi pystytyn muistomerkin tarkoituksena on muistuttaa meitä ja tulevia sukupolvia siitä menetyksestä, jota sota, ja sen seurauksena Karjalan evakot ovat joutuneet kokemaan sodan alta paetessaan, joutuessaan jättämään kotinsa ja kotiseutunsa. Samalla se on myös osoitus siitä, miten usko ja luottamus valoisampaan tulevaisuuteen on antanut voimia rakentaa yhteiskuntaa yhdessä paikallisen väestön kanssa.”
Haikarainen, 2023.
”Muistomerkin kivet ovat entisen harlulaisen Alvi Patrikaisen puretun navetan perustuksista. Multamäki toimi vuodet 1939–1946 karjalaisten evakkojen sijoituspaikkana. Talossa asui nelisenkymmentä henkeä Raudusta ja Kivennavalta odottamassa lopullista sijoituskuntaansa. Alvi Patrikainen ja hänen kahden veljensä lesket lapsineen muuttivat Multamäelle keväällä 1946. Patrikaisten tila oli suurin Kangasniemelle perustettu asutustila. Työtä oli paljon ja työntekijöitä vähän, vanhin lapsista oli 12-vuotias. Niinpä vanhin veli Niilo perheineen tuli myös Multamäelle. Alvi Patrikainen avioitui 1946. Niilo kuoli 1947 ja lesken perhe muutti Pohjois-Karjalaan. Perikuntatilaa jäivät asumaan Alvi Patrikaisen perhe ja hänen kahden veljensä lesket perheineen. Lypsykarjataloutta jatkettiin 1970-luvun loppuun, sen jälkeen erikoistuttiin viljan viljelyyn. Kun oma väki ei enää jaksanut viljellä maata, viljavia ja kovalla työllä kivettyjä peltoja ovat viljelleet vuokraviljelijät. Alvi Patrikainen osallistui aktiivisesti Kangasniemen kunnallispolitiikkaan ja hän oli karjalaisen siirtoväen luottomies. Tila oli suvun hallussa vuoteen 2020. Talon nykyinen omistaja Mikko Pylvänäinen lahjoitti kivet vuonna 2021 Harlu-seuralle muistomerkkiä varten. Taloa remontoidaan asuinkäyttöön vanhoja perinteitä kunnioittaen. Pellot omistaa ja niitä viljelee KorpiFarmi Oy.”
Hietikko, 2023.
LÄHTEET
Haikarainen, Leena. 6.6.2023.
Hietikko, Anna-Maija. S-postiviesti 8.6.2023.
Kangasniemen seurakunnan kirkonkirjat 2010.
Karjalanliitto 2023. Karjalaisuus. Siirtokarjalaisuus. Viitattu 6.6.2023.
Kervinen, Martti 2008. Harlu-seuran historiikki. Viitattu 6.6.2023.